4.11.2018

Hannele Lampela & Ninka Reittu: Prinsessa Pikkiriikin astetta paremmat iltasadut



Olipa kerran melkoisen poloinen prinsessa nimeltänsä Ryysy-Eetu. Ryysy-Eetu asui hienossa linnassa kahden sisarpuolen ja ilkeän äitipuolensa kanssa, jotka olivat kyllä aikamoisia ällöpyllyjä sanon minä. Päivästä toiseen he pakottivat Ryysy-Eetun siivoamaan ja palvelemaan heitä, eikä hän päässyt edes sänkyyn nukkumaan, ehei. Hänen piti nukkua takan edessä sellaisen pienen maton päällä, joka oli täynnä hiirenkakkaa. Miten surkeaa.

Itsepäinen ja mitään pelkäämätön prinsessa Pikkiriikki on meidän perheessämme jo tuttu vieras. Pikkiriikin sutkautukset ja mitä villeimmät päähänpistot ovat naurattaneet lapsiamme moneen otteeseen. Etenkin taikavääkylöitä kakkaava taikakoira Makkara on ilahduttanut tempauksillaan, jotka etenkin pentukoiran kanssa eläneille ovat tuttuja otteita arkisestä elämästä mutta jotka on sanoitettu lapsenomaisella tavalla sadunkaltaisiksi ihmeteoiksi.

Meillä onkin jo kuukauden ajan luettu Hannele Lampelan kirjoittamaa ja Ninka Reitun kuvittamaa Prinsessa Pikkiriikin astetta paremmat iltasadut -teosta (2018). Kuten nimestä voi päätellä, teokseen sisältyy kaikille tuttuja satuja, mutta aivan uudella tavalla kirjoitettuna. Mukaan on päässyt niin Hannun ja Kertun tarina kuin erilaisten prinsessoiden kertomuksia. Saduissa yhdistellään perinteisiä elementtejä aiemmista Pikkiriikki-kirjoista tuttuun kerrontaan ja juoniratkaisuihin. Ja kuvituskin on yhtä oivaltavaa ja ilmeikästä kuin aiemmissakin teoksissa!

Kerronnassa on jotain ihanaa lapsenomaisuutta. Siitä välittyy vahvasti sadutuksen tunnelma – aivan kuten muistakin sarjan kirjoista. Tekstissä on annos puhekielisyyttä, mikä elävöittää kerrontaa – aivan kuten pomppivat lauserakenteet, jotka tuntuvat seuraavan ihan omaa logiikkaansa. Aivan kuten seuraisi asiastaan haltioituneen ja täydellisesti innostuneen lapsen kerrontaa! Yhtä aitoja ja ihastuttavia ovat myös sanavalinnat ja ne yllättävät ratkaisut, joita satujen uudistuksessa on tehty. Hyvät haltijatarkaan ei anna vain epämääräistä kauneuden lahjaa, vaan konkreettisesti hiukset, jotka eivät mene koskaan takkuun. Ja yksi haltijattarista on aikeissa antaa popkornikoneen! Ja koska kukaan ei ollut kysynyt Ruususelta mielipidettä pussailuasiaan, hän päätti laittaa herätyskellon soimaan kuudennentoista syntymäpäivänsä aamuna, jotta varmasti heräisi ja saisi itse päättää ketä pussaa ja ketä ei. Ehkä kaikki nämä ratkaisut eivät aivan täytä aikuisten kerronnallisia vaatimuksia, mutta neljä- ja seitsemänvuotiaat raatilaiset hykertelivät sängyssään. Ja kun päästiin Makkaraan ja taikavääkylöihin, ei nukkumaanmenosta ollut tulla enää mitään...

Prinsessa Pikkiriikin astetta paremmat iltasadut on naamioitu keveäksi teokseksi, joka sisältää paljon huumoria, lapsenmielisiä ratkaisuja ongelmiin ja yksinkertaistettuja juonenkäänteitä. Se on kuitenkin paljon muutakin. Alkuperäisille saduille ominaisia teemoja, kuten ystävyyttä, ulkopuolisuutta ja pelkoa, käsitellään teoksessa yhtä lailla, mutta uudistusten myötä myös monenlaisia normeja rikotaan. On päivänselvää, että Ryysy-Eetu on prinsessa eikä prinssi, eikä tätä ratkaisua edes pyritä selittämään kirjassa.  Ryysy-Eetu lähtee taikavääkylästä muodostuneella liekkipyörällään hurmaamaan prinssiä ja jättää ilkeät siskopuolet jynssäämään lattialistoja. Lapsia tämä nauratti, mutta samalla heissä heräsi kyllä paljon ajatuksia siitä, miten sukupuoli määrittää ihmistä. Mielenkiintoista!

Eli vaikka tässä muiden Pikkiriikki-kirjojen tapaan on paljon taikavääkylöitä, ällöpyllyjä, kakkapökäleitä ja pieruja, johdattavat nämä sadut myös aika tärkeiden kysymysten äärelle. Hauskinta lukeminen on ollut silloin, kun vanhempi lapsi on tunnistanut alkuperäisen sadun ja olemme päässeet keskustelemaan siitä, mitä Pikkiriikki on sanoittanut toisin ja minkä takia.

Hannele Lampela & Ninka Reittu: Prinsessa Pikkiriikin astetta paremmat iltasadut
Otava, 2018
54 sivua

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti