30.10.2018

Viimeiset messukuulumiset



Nyt Helsingin Kirjamessut ovat jo takanapäin, ja lämmöllä muistelen monipuolista viikonloppua, johon osallistuin ihan itsekseni mutta sunnuntaina myös seitsemänvuotiaan tyttäreni kanssa. Nyt luvassa onkin siis messuviikonlopun viimeiset kuulumiset, joita valitettavasti on hetken joutunut odottelemaan.

Lauantaina pääsin saapumaan paikalle vasta hieman ennen viittä illalla. Tällöin ohjelmistossa oli vielä monta kiinnostavaa esitystä, mutta valitsin seurattavaksi lasten ilmastokeskustelun, jossa Anssi Keränen, Paula Noronen, Antti Nylén ja Ilja Karsikas keskustelivat ilmastoaiheisesta lastenkirjallisuudesta ja siitä, kuinka erilaisiin ilmaston-, luonnon- ja eläinsuojeluaiheisiin tulisi lapsille suunnatussa kirjallisuudessa suhtautua. Tärkeänä nousi esiin se, ettei lasten tule kantaa huolta ja ahdistua näistä asioista. Esimerkiksi ilmastonsuojelua ei tule korostaa ilmastonmuutoksella pelottelun kautta, vaan luoda positiiviset lähtökohdat muutokselle ja ihmisten mahdollisuudelle vaikuttaa maapallon hyvinvointiin.

Tämän jälkeen en ehtinyt enää toiseen paneeliin, sillä kiersin läpi muutamia kustantajia ja sen jälkeen siirryin Teoksen bloggaajatapaamiseen, jossa oli paikalla useita kirjailijoita: Henriikka Tavi, Mirjam Lohi, Rafael Donner, Mikko Piispa, Kati Rapia, JP Pulkkinen, Mia Franck sekä Totuuden jälkeen -teoksen kirjoittajia. Esittelyssä oli siis varsin monipuolinen kattaus kirjoja ja kirjailijoita. Itse olin lukenut näistä vain Rafael Donnerin Ihminen on herkkä eläin, josta muuten on piakkoin luvassa kirjoittelua täällä blogissa.

Yksi mielenkiintoisimmista esillä olleista teoksista oli Kati Rapian ja Juha Hurmeen sarjakuvateos Pyrstötähti ja maailmanlopun meininki, jonka tekoprosessikin on ollut ihastuttavalla tavalla erikoinen. Rapia kertoi tapaamisessa monipuolisesta aineistosta, joka on vaikuttanut teoksen syntyyn ja lopulliseen muotoon. Materiaalina käytettiin paitsi Hurmeen Niemi-romaanin tekstiä myös Sigfrid Aronius Forsiuksen omia tekstejä sekä varsin paksua nivaskaa tuomioistuimen pöytäkirjoja. Runsaan materiaalin käsittelemisessä helpotti se, että Rapia seurueineen päätti roolipelata tämän Forsiuksen kulkeman reitin juuri sellaisena kuin Forsius itse retkikuntineen sen 1600-luvun alussa kulki. Ihastuttavaa!

Tämän jälkeen eksyin jälleen ostoksille ja ihastelin ensimmäistä kertaa vähitellen hiljenevää messuhallia. Oli mahtava kontrasti saapua messuille, kun halli oli täynnä ihmisiä ja tapahtumia, ja lähteä vasta sitten, kun käytävät olivat lähes tyhjentyneet ja halli hiljentymässä. Jollakin kummallisella tavalla juuri se teki suuren vaikutuksen.

Sunnuntai olikin sitten se paljon odotettu lasten päivä. Tällä kertaa mukaan lähti seitsemänvuotias tyttäreni, joka olikin odottanut omaa messupäiväänsä viikon jos toisenkin. Olin tähän mennessä nähnyt lasten oman alueen vain etäisesti, sillä aiempina päivinä minulla ei juuri ollut aikaa käydä tutustumassa alueeseen tarkemmin. Sunnuntaina suuntasimmekin ehti ensimmäisenä sinne. Ja kuinkas sitten kävikään: poistuimme ainoastaan syömään ja muutamaan otteeseen tutkimaan kirjoja ympäri hallia!

Ehdimme nähdä Herra Hakkaraisen, Tatun ja Patun, Supermarsun, Pikkulin ja Muumit. Hahmot olivat kuitenkin vain sivuosassa, sillä tytär hurmioitui monipuolisesta ohjelmistosta ja työpajoista, joita järjestettiin niin Toukola-lavalla kuin näytteilleasettajienkin pisteissä. Päivä alkoikin heti Pulmanpoistopuodin ihmekonekorttipajalla, jossa pääsi loihtimaan koneen avulla itselleen hyvän mielen värssyn ja askartelemaan siitä kortin.


Odotin itse kuvasti kuvittajien Lehtimajaa, mutta en olisi osannut arvata, että juuri siitä tuli tyttäreni lempipaikka koko messuilla. Tytär askarteli unelmiensa kirja -teemalla toteutettuja perhosia ja lehtiä tämän Lehtimajan seiniä koristamaan, mutta lisäksi osallistuimme kuvittajien työpajoihin. Kävimme seuraamassa Nadja Sarellin kuvitustyötä samalla, kun tytär itse askarteli. Lisäksi osallistuimme Sari Airolan ja Réka Királyn työpajoihin, joissa tehtiin lemmikkikuvia ja joulukoristeita. Samaan aikaan saimme seurata kuvittajan omaa työskentelyä, joka oli hypnoottista katsottavaa!

Saimme kuljettaa kotiin kassillisen erilaisia piirustuksia ja askarteluja muistona kivasta messupäivästä, mutta mieleen jäi myös monta muuta toimintaa. Lasten kirjastoauto oli omalle lapselleni ihan uusi kokemus, ja sielläkin olikin hauska vierailla kirjoja tutkimassa! Lisäksi pääsimme seuraamaan Maria Kuutin nukketeatteria ja kuuntelemaan tarinaa Kikattavasta Kakkiaisesta. Ja totta kai, päivä huipentui Tanhupalloon, joka esiintyi Kumpula-lavalla yhdessä karvamadon kanssa.

Lasten oma alue oli tänä vuonna loistavasti suunniteltu ja toteutettu! Siellä oli paljon tekemistä ja hauskaa ohjelmaa, mutta leikin varjolla pääsi tutustumaan myös hyvin tärkeisiin asioihin esimerkiksi Supermarsun lajittelupisteessä. Alue oli riittävän suuri ainakin sunnuntaipäivän vierailijamäärälle, sillä suuresta kävijämäärästä huolimatta koko ajan tuntui siltä, että ympärillä oli tilaa tehdä ja touhuta. Meillä hujahti kuusi ja puoli tuntia ihan huomaamatta, ja tytär olisi mielellään jäänyt messuille koko loppuillaksi! Ja ihan aikuisen näkökulmastakin lasten alue ja sen ohjelmisto oli suunniteltu erittäin toimivaksi, sillä kertaakaan en ehtinyt itsekään kyllästymään alueella vaan löysin jatkuvasti jotain innostavaa ja ihmeellistä. Ja se on oikeasti aika iso asia aikuiselle, joka ei juuri viihdy leikkipuistoissa.

Helsingin Kirjamessut teki tänä vuonna kävijämääräennätyksen, mikä on loistava uutinen. Kirjallisuus kiehtoo ja kiinnostaa, ja se on erittäin tärkeää. Kiitos uudistuksesta ja onnistuneista messuista, Ronja Salmi. Hyvää työtä koko järjestäjätaholta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti