26.10.2018

Tunnelmia ensimmäiseltä messupäivältä



Eilen vietettiin Helsingin Kirjamessujen ensimmäistä päivää. Ensimmäisen päivän havaintona tietysti oli muutokset lavojen suhteen. Lavat on nimetty Helsingin kaupunginosien mukaan ja hienosti toteutettu! Päälava on ristitty Senaatintoriksi, ja siellä osa katsomosta on toteutettu nousevin penkkirivein, mikä on erittäin toimiva ratkaisu. Näin myös takarivistä näkee lavalle hyvin, ja uskoakseni se myös parantaa jossain määrin kuuluvuutta, sillä katsomon luoma seinämä hiljentää tehokkaasti muualta tulevia ääniä.

Ensimmäinen messupäiväni alkoi avajaisilla ja Rakkaudesta kirjaan -palkinnonjaolla. Se on kunnianosoitus lukemisen edistämiseksi tehtävästä työstä, ja tänä vuonna palkinnon sai ansaitusti Helmet-lukuhaasteen takaa löytyvä kirjastopedagogi Riikka Utriainen. Mielestäni palkinto meni juuri oikealle henkilölle! Lukuhaastetta on meilläkin suoritettu niin aikuisten kuin vanhemman lapsenkin toimesta.

Tämän palkinnonjaon jälkeen kuljeskelin alueella ja eksyin sitten puolivahingossa Akateemisen Kirjakaupan osastolle kuuntelemaan, kun Karri ”Paleface” Miettinen haastatteli Rähinän jäseniä ja heistä kirjan kirjoittanutta Mikko Aaltosta. Alueella oli melkoisesti mikrofoniongelmia tässä vaiheessa, mutta itse seisoin sen verran lähellä haastateltavia, joten kuulin kohtalaisen hyvin, vaikka ääni kaiuttimista ajoittain häipyikin. Haastattelua oli mielenkiintoista seurata, sillä heräsin itse rap-kulttuuriin juuri Fintelligensin ansiosta vuonna 1999. Sen jälkeen läpi ala-asteen loppuvuosien, yläasteen ja lukion rap-musiikki oli hyvin suuri osa arkeani.


Kello 12 olin Senaatintorilla kuuntelemassa Kirjat, jotka olisin halunnut kirjoittaa -keskustelua, jossa Ronja Salmi haastatteli Riikka Pulkkista ja Juha Itkosta. Pulkkinen ja Itkonen kumpikin ottivat esiin Laura Lindstedin Finlandia-palkitun Oneironin. Keskusteluun nousivat myös muun muassa Kjell Westön Leijat Helsingin yllä ja Johannes Ekholmin Rakkaus niinku. Pulkkinen otti esiin myös vastalukemisen käsitteen ja sen vastustuksen, jota lukija monesti romaania kohtaan tuntee. Hän itse kertoo nykyään yrittävänsä hahmottaa sitä tapaa, jolla romaani kutsuu lukemaan, ja kyseenalaistamaan siten omaa vastustustaan. Tämä oli mielenkiintoinen ajatus, sillä tunnistan tämän vastalukemisen ja vastustuksen kyllä itsessäni.

Olin myös kuuntelemassa Helsinki Poetry Connectionin ja Lukukeskuksen Mun tarina -hankkeen Kyllä nuoretkin lukevat! -keskustelua, jossa pohdittiin erilaisia tapoja lukea ja hyödyntää kulttuuria. Kolme nuorta pohdiskeli omia lukutottumuksiaan ja lukemisen historiaa. Esille nousi muun muassa konkreettiseen kirjaan tarttumisen vaikeus, lukemaan pakottaminen koulussa ja lukumuistot lapsuudesta. Huomasin hieman häiriintyväni, kun haastattelija viittasi Ylen tutkimukseen, joka todellisuudessa ei ole Ylen tutkimus vaan ainoastaan Ylen uutisoima tutkimus lapsuudenkodin kirjamäärän vaikutuksesta lukutaitoon ja muuhun oppimiseen.

Tämän jälkeen olin kuuntelemassa Helsingin Sanomien kirjailijahaastattelua täydellä Senaatintorilla. Haastateltavana oli tällöin Olli Jalonen, jonka keväällä julkaistun Taivaanpallo-romaanin luin taannoin itsekin ja vaikutuin. Keskustelua käytiin muun muassa kirjan kirjoittamiseen johtaneista tapahtumista ja Saint Helenan saaren historiasta. Heräsi myös kysymys siitä, eikö Olli Jalonen viihdy nykyajassa, kun tämäkin romaani sijoittuu niin kauas menneeseen. Keskustelu oli mielenkiintoinen ja viihdyttävä, vaikka olisinkin toivonut kuulevani enemmän pohdintaa itse kirjasta.


Torstaipäivän viimeinen ohjelmanumero omalta osaltani oli keskustelu kulttuurisesta omimisesta. Helsingin Sanomien toimittajien Arla Kanervan ja Jukka Petäjän haastattelussa olivat kirjailija ja toimittaja Mikko-Pekka Heikkinen sekä toimittajat Jasmina Amzil ja Renaz Ebrahimin. Keskustelu kesti tunnin ja silti ainakin itsestäni tuntui siltä, että aika loppui kesken. Kulttuurillisen omimisen taustalla on aina vallan epätasapainoa ja lähtökohtaisesti kyse on haastateltavien mukaan siitä, että valtaa omaava henkilö ottaa omakseen jotakin, mikä ei hänelle lähtökohtaisesti kuulu, ja hyötyy siitä. Keskustelussa pohdittiin muun muassa Helene Schjerfbeck -elokuvan suomenkielisyyttä (vaikka taiteilija itse ei juuri suomea puhunut) sekä saamelaisuutta. Keskustelussa mukana ollut Heikkinen on kirjoittanut romaaneja saamelaisuudesta, ja nyt heräsikin kysymys siitä, onko tämä ollut oikeutettua. Amzil ja Ebrahimin nostivat keskusteluun monia tärkeitä näkökulmia eriarvoisuudesta ja pohtivat muun muassa sitä, onko toimittajilla tai kirjailijoilla oikeus kirjoittaa vähemmistöistä, mikäli he eivät itse sellaiseen kuulu.

Varsin ajatuksia herättävä päivä siis takana! Jos olit läsnä messuilla, mikä jäi mieleen? Herääkö ajatuksia kulttuurisesta omimisesta?

Myös muutamia kirjaostoksia tuli tehtyä, mutta taidan esitellä ne yhdellä kertaa Kirjamessujen päätteeksi. Nyt kohti uutta messupäivää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti