27.10.2018

Keskusteluntäyteinen messupäivä nro 2





Eilen tuli vietettyä toinen upea messupäivä Helsingin Kirjamessuilla. Olin jo etukäteen merkinnyt messulehdestä ohjelmaa lähes koko päiväksi, joten tiesin odottaa antoisaa keskustelua ja mielenkiintoisia vieraita. Siksi tässä on myös hirvittävän paljon tekstiä, pahoittelut yliannostuksesta!

Aloitin päivänä Tiedetorilla, jossa tietokirjallisuuden professori Pirjo Hiidenmaa haastatteli psykologian ja filosofian opettajaa (ja kirjailijaa) Arno Kotroa, äidinkielen opettajaa Tuula Uusi-Hallilaa sekä Helsingin yliopiston suomen kielen opiskelijaa Hannu Riipistä, joka yhdessä toisen opiskelijan ja Pirjo Hiidenmaan kanssa koosti Tietokirjoja kouluun! -katalogin. Keskustelua käytiin niin nuorten lukutottumuksista, kirjallisuuden opetuksesta kuin niistä hyvistä tietokirjoistakin. Kiinnostavan sisällön lisäksi tämä oli yksi parhaita keskusteluja, joita olen seurannut Kirjamessuilla tähän asti. Se oli sujuva, pysyi aiheessa ja omasi selkeän struktuurin. Se oli siis selvästi suunniteltu 30 minuutin keskusteluksi, vaikka aiheesta toki olisi voinut puhua pidempäänkin.

Seuraavaksi jouduin hieman kamppailemaan, sillä minua kiinnostivat sekä kustannuspuoli että lukemaan innostaminen. Koska lukemaan opettelu ja lukuinnon ylläpitäminen on meidän perheessämme ajankohtainen aihe tällä hetkellä, päädyin kuuntelemaan Riina ja Sami Kaarlaa sekä Miina Supista, jotka Taija Tuomisen haastattelussa kertoivat lukutaipaleensa alussa oleville lapsille suunnatuista kirjoistaan ja siitä, kuinka lukuintoa siitä lähdetään ylläpitämään. Keskustelu kuitenkin oli ehkä enemmän näiden kirjojen tarinoissa ja ideoinnissa kuin siinä, kuinka lukemaan opetteleva lapsi saadaan lukemisesta innostumaan, vaikka sitäkin keskustelussa pohdittiin.

Olin varautunut siihen, että Kallio-lavalla voisi olla jonkin verran tunkua, kun suuntasin kuuntelemaan Näkymätön sukupuoli – ei-binäärisiä ihmisiä -kirjan pohjalta käytävää keskustelua sukupuolen moninaisuudesta. Olin väärässä. Siellä ei ollut jonkin verran tunkua vaan niin paljon kuuntelijoita, että jouduin seisomaan lavan laitamilla puolitoista tuntia seuratessani tätä ja tämän jälkeen alkanutta paneelia. Kallion lukiolaiset haastattelivat Pii Anttosta, Kimmo Lustia ja Kaisu Tervosta kirjasta ja yleisesti ottaen sukupuolesta. Kiinnostavaa ja erittäin ajankohtaista pohdintaa sukupuolen käsitteestä, termistöstä yleensä ja siitä, missä menee uteliaisuuden raja, eli mitä saa kysyä.

Yhtä ajankohtainen ja samankaltaisen aiheen parissa pyöri lavan seuraava, tunnin kestänyt paneelikeskustelu Kuka saa määritellä mut?. Keskustelijoina tässä olivat kansanedustaja, media-alan moniottelija Jani Toivola, taiteilija ja psykologi Jaana Pirskanen, kirkon erityisnuorisotyön ohjaaja Mio Kivelä sekä Maiju Ristkari, joka on toinen juuri julkaistun Sukupuolena ihminen -teoksen kirjoittajista. Tunti oli oikein hyvä aika tähän keskusteluun, jossa pohdittiin niin eriarvoisuutta, translakia, itsemääräämisoikeutta kuin ihmisten kohtaamistakin.

Tämän jälkeen olisin halunnut mennä kuuntelemaan Minna Rytisaloa, kun keskustelussa oli hänen uusin romaaninsa Rouva C., mutta nähtyäni valtavan yleisömassan Senaatintori-lavan luona päätinkin muuttaa suunnitelmiani ja pitää lounastauon. Rytisalon teksti on selvästi lumonnut suomalaiset!

Puoli kahdelta olin asemissa seuraamassa, mitä kuuluu runoudelle vuonna 2018. Nuori Voima -lehden päätoimittajan Maaria Ylikankaan haastattelussa olivat Noesis-verkkolehden päätoimittaja V.S. Luoma-aho sekä Tuli & Savu -lehden päätoimittaja Juha-Pekka Kilpiö. Keskustelussa nousi esiin muun muassa käännösrunouden valitettavan huono tilanne, sillä kääntäjiä ja julkaisijoita ei runoudelle juuri löydy, kun puhutaan muusta kuin kotimaisesta runoudesta. Aihepiirien osalta on näkyvissä tietynlainen poliittinen nousu, sillä henkilökohtaisiksi koetut aiheet muuttuvat myös poliittisiksi kannanotoiksi – kuten esimerkiksi keskustelu feminismistä. Osallistujat antoivat kukin myös suosituksensa tänä vuonna julkaistuista runoteoksista, ja suitsutusta osakseen saivat Kaija Rantakarin Koko meren laajuus, Lassi Hyvärisen Tanssiva karhu -palkinnon voittanut teos Tuuli ja kissa sekä Nelli Ruotsalaisen Täällä en pyydä enää anteeksi. Näihin yritän itsekin ehtiä tutustumaan vielä tänä vuonna.

Runousteemalla jatkettiin päivää, sillä siirryin Kallio-lavalle kuuntelemaan Karri ”Paleface” Miettisen ja Kaisa Happosen haastattelua heidän uudesta teoksestaan Revi se. Tekniikat ovat ihanan armollisia ja helppoja toteuttaa vaikka luokkahuoneessa. Keskustelua kuunnellessa käytiin läpi monenlaisia tunteita, sillä naurulta ei voinut välttyä, kun tekijät kuvailivat erilaisia pieniä vastoinkäymisiä, mutta myös kyyneliä nähtiin, kun Kaisa Happonen liikuttui silminnähden erään kirjakalliolaisen tulkitessa upeasti Revi se -teoksen runoja.

Iltapäivän kiinnostaviin keskusteluihin kuului myös Missä kirja-alalla mennään? -keskustelu, jossa Anne Rutanen haastatteli Gummeruksen toimitusjohtajaa Anna Baijarsia, Kirjakauppaliiton toimitusjohtajaa Laura Karlssonia sekä Suomen Kustannusyhdistyksen johtajaa Sakari Laihoa. Oli ihanaa kuulla, että kirjamyynti on lähtenyt nousuun, ja että monenlaisia muutoksia on alettu ottaa vastaan kirja-alalla. Aiempi äänikirjoja ja digiaikaa koettu vastarinta on jäänyt taakse. Baijars sanoikin osuvasti, ettei kustannusala ole riittävästi rakastanut muutosta. Mielenkiintoista oli myös tieto, ettei kustannusalan liikevaihdosta voi sanoa mitään vielä tässä vaiheessa vuotta, sillä vuoden ainoa sesonki on vasta käynnistynyt toissapäivänä. Mikä tällä hetkellä on kuumaa kirja-alalla? Omakustanteet ovat nousussa ja kiinnostaviksi koetaan muun muassa dystopiat ja autofiktiiviset teokset. Ja kuten kaikki ovat varmasti huomanneet, myös erilaiset tytöille ja pojille suunnatut sankaritarinakirjat ovat kovaa valuuttaa.

Mielenkiintoista pohdintaa heräsi myös Henna Helmi Heinosen ja Katja Lahden keskustelussa Kirjailijan unelmia vai keskiluokan haaveita?, jossa haastattelijana toimi Hannu Harju, sekä Rafael Donnerin haastattelussa. Kummassakin pohdittiin hieman eri näkökulmista ulkopuolisuutta ja etuoikeutusta. Rafael Donneriin palaankin sitten myöhemmin, kun kerron lukemastani Ihminen on herkkä eläin -teoksesta.

Kiinnostavia kielipoliittisia ja toki myös kirjallisuuteen linkittyviä keskusteluja käytiin Tiedetorilla, kun professori Janne Saarikivi keskusteli kirjastaan Suomen kieli ja mieli kirjailija Juha Hurmeen kanssa. Tässä tosin olisin toivonut hieman enemmän puheenvuoroja Saarikivelle itselleen, sillä Hurme oli niin hurmioitunut tästä teoksesta, että oli äänessä enemmän kuin haastateltavansa. Ilahduttavan paljon täällä oli yleisöä! Fennistin sydäntä lämmittää.

Kielipolitiikka-aiheeseen päästiin myös tämän jälkeen, kun olin seuraamassa keskustelua saamen kielestä ja kirjallisuudesta. Toimittaja Helga Westin haastattelussa olivat saamentutkija Johanna Domokos, kirjailija Niillas Holmber sekä saamelaisaktivistina tunnettu Petra Laiti. Tämä oli todella, todella mielenkiintoinen keskustelu, jossa käsiteltiin niin kielipolitiikkaa kuin saamelaiskirjallisuuttakin. Keskustelun päätteeksi osallistujat mainitsivat merkittäviä, itseään koskettaneita saamelaiskirjoja. Merkittäväksi nousivat Nils Aslak Valkeapään Aurinko, isäni -runoteos (Beaivi, áhčážan) sekä Kerttu Vuolabin lastenkirja, jonka mainitseminen nosti hymyn jokaisen osallistujan huulille. Tämä tosiaan oli mielenkiintoinen keskustelu, josta voisi kirjoittaa hyvinkin pitkästi.

Toinen messupäiväni päättyi keskusteluun Kuuntele kirja – äänikirjatrendin äärellä. Keskustelua johti Baba Lybeck ja mukana olivat kirjailijat Riikka Pulkkinen, Henriikka Rönkkönen ja Marko Kilpi sekä Storytelin maajohtaja Mari Wärri. Äänikirjat ovat kasvattaneet erityisesti tänä vuonna suosiotaan ja osaltaan lisänneet lukemista. Samalla kirjojen ikä myös kasvaa, sillä äänikirjoina myös aiempien sesonkien ja myyntikausien kirjat ovat edelleen haluttuja, vaikka ne eivät myisikään enää painettuina kirjoina. Olen tänä vuonna itsekin tutustunut äänikirjojen maailmaan ja pyrin lähiaikoina niistä kirjoittamaan ihan oman tekstinsä.

Varsin tapahtumarikas päivä siis takana! Kotiin päästyäni en juuri muuta jaksanut kuin vetäistä villasukat jalkaan ja käpertyä sohvalle, jossa uni otti vallan. Tänään alkuillasta suuntaan vielä ihan itsekseni messuille ja huomenna on edessä lastenpäivä tyttären kanssa messuillen. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti