20.10.2018

Kamila Shamsie: Joka veljeään vihaa




Parvaiz käänsi katseensa Farooqista takaisin kuvaruutuun ja selasi loput valokuvat. Järjestyksen, kauneuden, elämän ja nuoruuden maa. Kalašhnikov toisella olalla, veljen käsi toisella. Se oli toinen planeetta, ja siellä hän olisi aina maasta tullut poika, jonka keuhkot eivät osaisi hengittää sen ihmeellisessä, kauhistuttavassa ilmakehässä.

Nykyajan Antigone. Sitä on Kamila Shamsien taidokas romaani Joka veljeään vihaa (alkuteos Home Fire 2017, suom. 2018, Kristiina Drews) – ja Antigone onkin ollut kirjailijalle tietoinen lähtökohta teoksen kirjoittamiselle. Sofokleen tragedian tunteminen antaa kirjalle syvyyttä eri tavalla, mutta se ei ole mitenkään välttämätöntä. Tämä teos tekee vaikutuksen siitä huolimatta, vaikka Antigone olisikin lukijalle täysin tuntematon.

Joka veljeään vihaa voitti tänä vuonna Women’s Prize for Fiction -palkinnon, eikä suotta. Se kertoo tarinaa kolmesta pakistanilaistaustaisesta brittisisaruksesta, joita elämä ei ole lempeästi kohdellut. Heidän isänsä lähti jihadistiksi ennen kuin kaksoset Aneeka ja Parvaiz olivat edes syntyneet. Vain sisaruksista vanhimmalla, Ismalla on muistikuvia isästä. He kasvoivat äidin ja isoäidin huomassa, mutta Isma joutui ottamaan vastuuta jo varhain, sillä äidiltä riitti syliä vain Parvaiz-pojalle. Kun myöhemmin äiti ja isoäiti molemmat menehtyivät lyhyen ajan sisään, sisarukset jäivät kolmisin. 

Teos alkaa pisteestä, jossa Isma lähtee tekemään väitöskirjaansa Yhdysvaltoihin ja Aneeka opiskelee lakia Lontoossa. Parvaiz on pienituloinen, musiikkialan urasta haaveileva ja jossain määrin päämäärätön ja syrjäytynyt perheenjäsen. Parvaiz kuitenkin ilmoittaa saaneensa mahdollisuuden lähteä sukulaisten luo Karachiin töihin popmusiikkiohjelman pariin. Parvaiz ei kuitenkaan koskaan päädy Karachiin vaan isänsä jalanjäljissä Syyriaan keskelle kiihkeitä konflikteja.

Tarina etenee jouhevasti, ja useista kertojanäkökulmista huolimatta turhaa toistoa ei ole. Ääneen pääsevät niin sisarukset itse kuin pakistanilaistaustainen sisäministeri ja hänen poikansa. Heti ensimmäisiltä sivuilta aukeaa islaminuskoisen karu arki: mannertenväliset lennot ja niitä seuraavat tuntikausien kuulustelut kansallisuudesta, uskonnosta ja maailmankatsomuksesta. Tarina on yhtä aikaa hyvin nykyaikainen ja silti jollain tavalla ajaton. Skype-puhelut, terrorismiuutisointi, vihapuhe ja sosiaalisen median hektisyys ovat kaikki ajankohtaisia ilmiöitä, jotka linkittävät teoksen sujuvasti nykyaikaan. Samaan aikaan tuntuu, etteivät etenkään terrorismi ja vihapuhe ole vain nykyajan ilmiöitä, kuten Shamsiekin teoksessaan osoittaa. Hän vie lukijaa taidokkaasti eri vuosien tapahtumiin, vilauttaa ilmiön sieltä ja toisen täältä osoittaen asioidenvälisiä yhteyksiä, jotka eivät aina ole ajasta riippuvaisia.




Tästä kirjasta voisi kirjoittaa niin monesta näkökulmasta: suhteesta Antigoneen, ajankuvauksena, uskontoaiheisena teoksena, mies- ja naiskuvien kautta. Shamsie kykenee liittämään eheäksi kokonaisia ihmiskohtalaita, elämän pituisia tarinoita ja muuttamaan ajattomaksi nykyhetken hektisiä tapahtumia. Hänen rauhallinen päämäärätietoisesti etenevä kerrontansa ei sahaa, ei toista ei tahallisesti harhauta lukijaa. Hän tarjoaa ensimmäisiltä sivuilta alkaen lukijalle mahdollisuuden sukeltaa rotuerottelun, uskonnonvapauden ja yksilön tekemien valintojen ja niiden historiallisten kytkösten tiukkaan syleilyyn.

Tämä kirja pitää otteessaan alusta loppuun, ja minusta tuntuu kuin en olisi halunnut tämän päättyvän ollenkaan. Samaan aikaan toivoin, että tragedia päättyisi ja voisin huokaista helpotuksesta, mutta Shamsien lennokas teksti ja vetävä tarina eivät tahtoneet päästää otteestaan. Erityisen kiitoksen annan teoksen lopulle, joka – Antigoneen draaman kaaresta huolimatta – ei ollut liian ennalta-arvattava, eikä tarina menettänyt intensiteettiään.

Kamila Shamsie: Joka veljeään vihaa
alkuteos Home Fire, 2017
suom. Kristiina Drews
Gummerus, 2018
301 sivua

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti