19.10.2018

Juha Itkonen: Ihmettä kaikki





On paljon helpompaa rakastua toiseen ihmiseen kuin rakastaa häntä pitkään, mutta jos siinä onnistuu, jos kumpikaan ei luovuta ja päästään vaikeiden vaiheiden yli, rakkaus muuttuu itse asiassa koko ajan täydemmäksi ja mielenkiintoisemmaksi. Rakkaudesta paljastuu tasoja, joita ei osannut edes kuvitella rakkaudessa olevan.”

Juha Itkonen on kirjailija, jonka tuotannosta olen saanut lohtua jo liki 15 vuotta. Tiesin siis heti, kun kuulin uusimmasta teoksesta, että se jättää minuun syvän jäljen. Ja mitä muuta se voisi tehdä? Ihmettä kaikki (2018) on Itkosen uusin romaani, omakohtainen tarina lapsen menettämisestä raskauden puolivälissä ja uudesta raskaudesta, joka sekään ei suju odotetulla tavalla.

Romaanin ensimmäinen osa kuvaa raskautta, jossa sikiökalvoon tullut reikä ja lapsiveden puute uhkaavat vauvan terveyttä jo ennen rakenneultraa. Tätä seuraavat viikkojen epätietoisuus ja pelot, joita nelihenkinen perhe kohtaa. Luin tätä rannalla Kosin auringossa, enkä voinut välttyä kyyneliltä. Itkonen löytää oikeat sanat kuvaamaan tällaista kaoottisuutta ja kykenee jotenkin kummallisesti jäsentämään eheäksi kokonaisuudeksi pelon täyttämät viikot ja parisuhteen kriisit. Kokeneen kirjailijan varmuudella Itkonen kuljettaa henkilökohtaista tarinaa objektiivisesti, oksentamatta omaa pahaa oloaan ja epävarmuuttaan lukijoiden syliin.


Kirjan toinen osa alkaa yllätyksellä. Menetystä ja suurta surua paetaan Uuteen-Seelantiin, jossa Rose-vaimo kertoo uudesta raskaudesta. Kumpikaan ei ole valmis siihen, pelko ottaa jälleen vallan. Vielä suurempi ja pelottavampi yllätys on se, että Rose odottaa kaksosia. Syksyllä pariskunta joutui luopumaan pienestä tyttärestä, ja nyt pelissä oli peräti kaksi elämää, kaksi sydäntä joiden vuoksi taistella. Ja koska elämä ei ole vain satua ja onnellisia loppuja, moni asia menee vikaan tässäkin. Lopulta perhe löytää itsensä vastasyntyneiden teho-osastolta.

Ihmettä kaikki on katarttinen romaani, joka ei päästä lukijaansa helpolla. Lukija joutuu seuraamaan piinaavan läheltä vanhempana olemisen pelkoja, vanhemmaksi tulemisen epävarmuutta sekä elämän ja kuoleman arvaamattomuutta. Lapsen kuolema herättää tarinan henkilöhahmot pohtimaan utilitaristisia ja uskonnollisia kysymyksiä, jotka eivät kuitenkaan suojaa tai pelasta surun voimalta; ennen niin rationaalinen ja sopusointuinen elämä tuntuukin yhtäkkiä päämäärättömältä ja tututkin ihmiset tuntemattomilta, ulkopuolisilta.



Tämä ei siis ehkä ollut parasta lomalukemista, sillä jouduin kerran jos toisenkin selittelemään kyyneleitäni, mutta tuntui hyvältä lukea tämä teos rauhassa, vailla muuta tehtävää. Sain olla kirjaa varten ja kirja minua varten. Vaikka ennen kaikkea tämä on kirja lapsille, niille syntymättömille ja syntyville, joiden elämä on sattuman ja pienen hiuskarvan varassa, niiden joiden eteen tehdään paljon tärkeää työtä ja joita ei kuitenkaan aina pystytä auttamaan. Juha Itkonen lahjoittaakin koko tekijänpalkkionsa Lastenklinikoiden Kummien kautta HUS:n vastasyntyneiden teho-osastolle. Arvostan.

Juha Itkonen: Ihmettä kaikki
Otava, 2018.
293 sivua

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti