11.9.2018

Olli Jalonen: Taivaanpallo




Kun puhuu monelle on valittava sanansa niin hienosti että vaikka puhuu kaikille yhtä aikaa on kuitenkin puhuttava sillä lailla eri lailla että yksi kuulee toisella tavalla kuin toinen. Mitä puhuu ääneen muille on rakennettava pienistä korsista ja niistä punottava puhe kasaan mutta ensiksi on tiedettävä tarkalleen oma paikkansa että ketkä ovat keskusteluympyrässä ylempiä.”

Olli Jalosen Taivaanpallo (2018) vie lukijan 1600-luvun loppupuolen Lontooseen ja St. Helenan saarelle. Kertojana on Kuolleenpuun-Angus, siirtolaisperheen poika, joka suorittaa kotisaarellaan St. Helenalla päivästä toiseen tehtävää, jonka kertoo saaneensa suurelta tiedemieheltä, Edmond Halleylta tämän vierailtua saarella ja majoituttua Anguksen perheen kotiin. Tehtävään kuuluvat niin lintujen laskeminen kuin öisen tähtitaivaan tarkkailukin. Nämä tehtävät saavat pienen pojan pohtimaan tiedettä ja uskontoa siinä missä tietämistä ja uskomistakin - etenkin kun perheen lähipiiriin kuuluu saaren pastori, joka kuljettaa poikaa saarella etsimässä merkkejä Raamatun paratiisista.

Tarina alkaa siis St. Helenan saarelta ja etenee verkkaiseen tahtiin. Teksti muistuttaa tajunnanvirtaa pitkine virkkeineen, joissa välimerkkejä on käytetty hyvin säästeliäästi. Tämä teki tekstistä aluksi hyvin raskaan luettavan, sillä tekstiin tottuminen vei aikaa. Kun tottui lukemaan lähes pilkutonta tekstiä ja pitkiä ajatuksenomaisia virkkeitä, teksti alkoi soljua kuin itsestään. Tekstuaalisena erikoispiirteenä voi mainita myös lukujen otsikot, joita Jalonen on keksinyt hyödyntää (ainakin minulle) uudella tavalla. Ne eivät suinkaan kuvaa vain luvun tärkeitä aihepiirejä tai toimi lukijalla vihjeenä tulevista tapahtumista vaan ovat osa tekstiä. Lukujen ensimmäinen virke siis alkaa jo otsikosta, kuten tämän kirjoituksen alimmasta kuvasta voi nähdä.

Jalosen romaani yhdistää taidokkaasti seikkailuromaania ja kasvukertomusta historiallisen romaanin genreen. Fiktio ja fakta sekoittuvat uskottavasti, kun Angus-pojan kasvutarina liitetään yhteen tieteenhistoriaan ja historiallisesti merkittävän Edmond Halleyn elämänvaiheisiin. Jalonen tarjoilee lukijoille seikkailua, surullisia sattumuksia, tiedettä ja avartavan kurkistusaukon lapsen maailmaan. Aikuisten maailma on monin paikoin Angukselle vieras ja käsittämätön, mutta tarkkanäköisesti hän pohtii kohtaamiaan asioita. Romaani sijoittuu aikakaudelle, jolloin tiede on noussut kilpailemaan uskonnon kanssa, mikä näkyy toistuvasti myös Anguksen pohdinnoissa. Samat teemat tiedosta ja uskomuksista heijastuvat vahvasti myös nykypäivään. ”Tieto leviää niin kuin mutapaakku värjää veden.”

Myös näkemisellä on merkittävä osa romaanissa. Vuodet araukarian oksalla keikkuen ja taivasta tarkkaillen ovat kehittäneet Anguksen näkökykyä niin, että tämä näkee paljain silmin tarkemmin kuin moni laivan miehistöstä kaukoputkenkaan avulla. Yhtä tarkkanäköisesti Angus tarkastelee myös ympäristöään ja muita ihmisiä, pohdiskellen heidän motiivejaan ja tarpeitaan. Usein Angus  pyrkii toiminnallaan vastaamaan näihin tarpeisiin ja odotuksiin ennen kuin niitä ääneen lausutaan. Tämä tarkkanäköisyys mahdollistaa monitasoisen pohdinnan elämän suurista kysymyksistä, mutta lapsikertojan tiedon vähyys ja toisaalta myös naiivius jättää paljon myös lukijan pohdittavaksi.


Taivaanpallo peilaa nykypäivän tärkeitä teemoja historian kautta. Se herättää kysymyksiä, ajatuksia ja valtavan tiedonjanon. Alkukankeus tekstin kanssa aiheutti sen, että moni romaani kiri tämän ohi. Luin luvun silloin, toisen tällöin, ja vähitellen totuin tekstiin. Pitkäjänteisyys kannatti, sillä tämä romaani palkitsi syvällisyydellään.

ON PALJON ASIOITA
joista harva tietää. Olen huomannut sen niin monta kertaa että olen alkanut ihmetellä miten ihmiset pystyvät elämään ilman tietämistä. Eivät he osaa laskea edes päivien määrää oikein.

Olli Jalonen: Taivaanpallo
Otava, 2018.
461 sivua

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti