27.9.2018

Minna Rytisalo: Rouva C.




Tämän osa haluan olla, tähän haluan kuulua, niin hän ajatteli, näistä ihmisistä ja heidän elämästään tietää, olla osa tätä kaikkea. Osa maailmaa, elävä ja aktiivinen, ei kamarin nurkista katseleva ulkopuolinen joka ei tohdi sanoa mitään ellei häneltä erikseen kysytä.

Minna Canthista on julkaistu vuosikymmenten kuluessa useita elämäkertoja, mutta Minna Rytisalo päätti kirjoittaa kaimansa tarinan uudella tavalla. Rouva C. (2018) ei ole elämäkerta vaan historiallinen romaani, jonka taustalla olevaa tarinaa on tietoisesti muuteltu ja elävöitetty, annettu sanat ja ajatukset ihmiselle, joka niitä ei itse itse ole tarinoissaan kertonut. Toki Canthin ajatusmaailmasta tiedämme paljonkin, mutta Rouva C. on arkisempi kuvaus avioliitosta, äitiydestä, ystävyydestä ja naisen elämästä yleensä.

Rytisalon teos on vaikuttava. Se luovii taidokkaasti faktan ja fiktion välimaastossa, luo eteemme elävän mielikuvan siitä naisesta, joka yli sata vuotta sitten teki painokkaasti työtä tasa-arvon eteen. Tämä välittyy teoksesta hienovaraisesti, mutta ponnekkaasti. Minnaa Canthia ei kuvata aktivistina, mutta sen sijaan hän näyttäytyy aktiivisena osallistujana omassa elämässään ja yhteiskunnassa. Kun muut nuoret naiset avioituvat, he tyytyvät rooleihinsa toimettomina kotirouvina. Tämä kotirouvan malli on Minnalle tuttu jo Kuopion-kodista, jossa äiti kauppiaan rouvana tyytyi hoitamaan perheen, kuten kaikki aiempienkin sukupolvien naiset. Minna itse kuvataan uudisraivaajana, talon suunnittelijana ja rakennuttajana, joka toistuvasti aiheuttaa pahennusta astumalla miehiseen maailmaan, miesten töihin. Sama pahennus on esillä silloin, kun Minna ensimmäisenä suomalaisena sanomalehtinaisena kirjoittaa kantaaottavia tekstejä lehteen.


Minna Canthin realismi on jollakin tavalla tuttua kaikille. Jos on lukenut Canthin teoksia, voi tunnistaa Canthin ajatusmaailman ja kielen myös Rytisalon kielen lomasta. Teksti soljuu tapahtumien läpi ja siellä täällä on viittauksia Canthin teksteihin, jotka kasvavat ajatuksista ja kohtaamisista painetuiksi julkaisuiksi vasta paljon myöhemmin. Kaikkialla tämä kirjan Minna näkee kurjuutta, mutta myös toivon paremmasta ja mahdollisuuden vaikuttaa. Rytisalo pystyy luomaan uskottavan tarinan Canthin naturalismin synnystä, niistä groteskeista kokemuksista, joihin hän luokkayhteiskunnan ylempään kastiin kuuluvana kohtaa.

Canthin tärkeän työn ja poikkeuksellisen ajatusmaailman rinnalle on luontevasti nostettu kertomus ystävyydestä. Canthin ystävänä esitelty Flora Savenius - myöhemmin Wallin - oli vain puoliksi totta, mutta tarinan painoarvoa se ei vähentänyt.  Rytisalo luo todelta tuntuvan ystävyyssuhteen, joka toistuvasti törmää arvojen ja asenteiden erilaisuuteen. Ystävyyden teemaa käsitellään yhtä sujuvasti ja painokkaasti kuin Canthin elämäntyöhön johtavia sattumuksia ja ajatusmalleja. Teos ei siis millään tapaa korosta Canthin roolia yhteiskunnallisena vaikuttajana vaan tuo esiin sellaisen Minnan, joka mahdollisesti on ollut kaikkien niiden kirjoitusten ja vaikutuspyrkimysten takana. Sellaiseen elämään arkinen ystävyys ja avioliitto kuuluvat merkityksellisinä osina.

Aina on epäjärjestystä, keskeneräisyyttä, asiat sinne päin ja suunnilleen, jokin katastrofi elettävänä tai nurkan takana, mitään rauhan aikaa ei koskaan tule, ei sitä hetkeä että voisi levätä ja huokaista että kaikki on valmista ja kaikki on nyt.


Maailma on muuttunut Minna Canthin ajoista, mutta yhä vain tasa-arvoasiat niin sukupuolen kuin yhteiskuntaluokankin osalta nousevat esille. Canthin tarina on ajankohtainen ja tuore, mutta samaan aikaan kaunis kertomus menneestä, sopiva sekoitus faktaa ja sepitettyä historiaa. Canthin tärkeän työn ja poikkeuksellisen ajatusmaailman rinnalle on luontevasti nostettu kertomus ystävyyden karikoista.

Minna Rytisalo: Rouva C.
Gummerus, 2018.
367 sivua

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti