6.9.2018

Hannu Mäkelä: Valo - Kertomus rakkaudesta



"Kuin huomaamatta toinen alkoi olla osa itseä ja itse osa toista. Toiselle haluaa antaa myös itseä enemmän. Rakkautta sekin, vieläpä millaista. Varsinkin tällainen tunne kantaa elämää ja pitää ihmistä hengissä, tukee pahoissakin paikoissa, vaikeina hetkinä, kuten voin nyt sanoa. Sen huomaa parhaiten vasta kun sitä ei ole, kun toinen katoaa."

Hannu Mäkelän uusin romaani Valo - Kertomus rakkaudesta (2018) on omaelämäkerrallinen teos ja nimensä mukaisesti rakkaustarina, jossa Mäkelä käy läpi puolisonsa Svetlana Aksjonovan kuolemaa sekä heidän yhteistä elämäänsä. Tarina alkaa pariskunnan tapaamisesta ja etenee verkkaisesti. Alku on eräänlaista ihmettelyä, vähitellen vilkastuvaa viestittelyä, jolla ei vielä ole selkeää tavoitetta. Viestit kulkevat puolin ja toisin, mikä elävöittää myös tekstiä, sillä sähköpostiviestit jaksottavat Mäkelän kertomusta ja tuovat myös Svetan - kuten Mäkelä puolisoaan kutsuu - ääneen kuuluviin.

Vähitellen tarina etenee ja kahden aikuisen suhde syvenee. Ensimmäistä tapaamista seuraa toinen, ja lopulta myös Svetan lapset kulkevat Pietarista Lohjalle ja takaisin. Mäkelä kuvaa eläväisesti myös vierailujaan Venäjällä. Kulttuurikokemukset ja ympäristön kuvaukset ovat aitoja ja mielenkiintoisia. Venäjä kiehtoo minua kovasti, vaikka en olekaan siellä vielä käynyt, joten huomaan innostuvani juuri näistä erilaisista maan tapojen ja ympäristön kuvauksista.



Loppua kohti tapahtumat etenevät melko hurjalla tavalla, vaikka Mäkelä ei tekstissä irrottelekaan kielellisillä valinnoilla tai retostele tapahtumilla. Kerronta on rehellistä ja suoraa, tunteiden kuvaus avointa. Kaikki on ilmaistu selkeästi ja yksinkertaisesti ilman kielikuvilla maalailua tai lyyrisiä tunteenpurkauksia. Lopulta juuri se tekee tekstistä todella henkilökohtaista ja tunteikasta. Mäkelä kuvaa tuntemuksiaan ja tapahtumiaan tarkasti, kuvaa vaimoaan kauniisti ja raottaa yksityisyyden verhoa hienovaraisesti ja silti hyvin avoimesti.

Luin teoksen jo syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna, mutta ajatusten prosessointi on vienyt aikaa. Jostain syystä juuri tämä oli sellainen teos, jonka jälkeen olen joutunut pysähtymään ja pohdiskelemaan - toisaalta kirjallisuutta mutta myös elämää yleensä. Alkuviikon hektisyys on vaikuttanut omaan intooni tarttua kesken olevaan Taivaanpalloon, jonka edelle tämä teos laina-aikansa vuoksi kiri, mutta ajatukseni ovat risteilleet vahvasti myös teoksen teemoissa, joten hiljaisempi viikko on ollut paikallaan tätä prosessoidessa.

Hannu Mäkelä: Valo - Kertomus rakkaudesta
Kirjapaja, 2018.
312 sivua

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti